Meni näköjään jouluun asti ennen kuin aloin olla taas joten kuten jaloillani. Lokakuussa ajattelin ettei siinä oikeasti niin kauan voi mennä. Menipä kuitenkin.

En tiedä miksi mieli meni niin mustaksi ja niin pitkäksi aikaa. Yleensä on selvitty vähemmällä ja lääkkeiden avulla kohtuullisessa ajassa - vaikkei se tietenkään sillä hetkellä siltä tunnu. Nyt lääkityksestä ei ollut mitään apua, vaikka sen pitäisi purra jo norsuunkin. Lihavaan sellaiseen.

Ehkä tapahtui liian paljon ikäviä asioita vuoden aikana, ei kestänyt enää. Mieli varmaan yritti suojella itseään totaaliselta luhistumiselta, menin täysin lukkoon. Kaikki oli harmaata, yhdentekevää, ahdistavaa. Mikään ei kiinnostanut, ei ilahduttanut. Ei ollut enää tietä ylös. Enkä olisi edes halunnut.

Viime kuukaudet on menneet työn ja kodin väliä tarpoessa, niinhän se oli aika pitkälti ennenkin, mutta nyt en halunnut lähteä minnekään neljän seinän sisältä. En edes suostunut jos joku pyysi. Ainoa hyvä puoli tässä on, ettei ole tullut lähdettyä baariin ja kun mieli alkoi hitusen kirkastua niin aloin harrastaa liikuntaa pitkästä aikaa. Viisi kiloa on tippunut parissa kuukaudessa.

Vaikka tilanne on nyt hieman parempi niin ei olo ole edelleenkään toiveikas. Ensi vuosi näyttää tympeältä. Samaa kotona kyhjöttämistä. Jos jotain muuta ohjelmaa yrittää kehittää niin yleensä siitä tulee tekopirteää muka-hauskaa. Vilkuilen leffassa tai teatterissa kelloa, milloin pääsee kotiin? Pelkään törmääväni ihmisiin, joiden näkeminen vilaukseltakin repisi haavat auki.

Pitäisi varmaan loppuun yrittää keksiä jotain positiivista ettei mene ihan synkistelyksi.

Hmm.

Ai niin, helmikuulle on varattu matka k a u a s. Niin pitkälle, että pitää varoa ettei tipahda maailmankartalta kokonaan. Jotain odotettavaa siis.

Sanoin masentuneelle ystävälle kerran, että kyllä tästä vielä noustaan - niin kuin aina ennenkin. Pitäisi yrittää itsekin uskoa siihen. Ja pitäisi yrittää haluta nousta. Tippuminen kun sattuu enemmän kuin rähmällään lojuminen jo valmiiksi.

Kirjottelen taas kuulumisia, toivottavasti jo ennen pääsiäistä...