Kävin tänään sairaalassa kohtuullisen kivuliaassa toimenpiteessä. Pieni juttu sinänsä ja nopeasti ohi, mutta nukkua ei ole tarvinnut pariin yöhön juurikaan. Äitikin tunnusti heränneensä yöllä märehtimään tuota toimenpidettä, mikä on yllättävää koska ei sitä mun hyvinvointi ennen ole pahemmin vaivannut saati valvottanut.

Nyt se rääkkäys on kuitenkin takanapäin. Pari muuta juttua on vielä edessä, mutta ne on helppoja nakkeja tämänpäiväiseen verrattuna. Muutaman viikon päästä kuullaan sitten onko toimista ollut jotain iloa. Parempi olla. Ihan heti en samaan rumbaan kyllä halua joutua. Tai en tietenkään olisi halunnut joutua kertaakaan. Jotain mätää kuitenkin on kropassa ja sille pitää jotain tehdä.

En ole tietoisesta valinnasta kertonut tästä täällä, enkä kerro yksityiskohtia nytkään. Mistään vakavasta ei tällä tietämyksellä ole kyse, ei oikein edes tiedetä missä vika on. Homma vaivaa kuitenkin jonkin verran, käy säännöllisin väliajoin mielessä päivän aikana. Toivoisin, että homma selviäisi ja voisin unohtaa koko roskan. Ei ole kivaa tämmönen, vatsahaava tulee kohta.

Nyt jomottaa operoitua kohtaa sen verran, että taidan siirtyä sängylle lojumaan. Jos ensiyönä saisi vaikka nukuttua. Se olisi iloinen yllätys.