Meinannut lomalla mopo karata käsistä niin sanotusti. Kuuluu kait taudinkuvaan. Mistä tulikin mieleeni, sain kommentteihin vinkin netissä olevasta bipolaaritestistä, kävin heti tekemässä sen: sain täydet pisteet. Kerrankin jostain testistä tuli 10+, ei voi valittaa. Linkki löytyy laatikosta alavasemmalta.

Niin, se mopo. Ollut aika tylsää lomalla kotona, varsinkin kun säät on olleet aika ankeat. Olin siis helppo nakki kun kaveri ehdotti ke baarikeikkaa. Lähdettiin suht aikaisin liikkeelle, kaverin kavereita liittyi porukkaan illan mittaan kohtuullinen sakki. Osa ennestään tuttuja, osa tuntemattomia. Viina virtasi ja päätös juoda max muutama tuoppi jotenkin pääsi vähän niinku unohtumaan jossain välissä. Niin bipopää mä en ole, ettenkö pystyisi tavallisesti kontrolloimaan käytöstäni. Mutta kännissä tilanne on todella lohduton. Mä olen todennut jo teininä ettei mun pitäisi koskaan juoda kohtuuttomia määriä (kenenkään ei tietenkään pitäsi, mutta mun vielä vähemmän).

Säästän teidät yksityiskohdilta mutta jälki oli aika rumaa. Typeriä juttuja ja vielä typerämpiä tekoja. Jälkeenpäin kaduttaa ja hävettää silmittömästi. Pidän normaalisti itseäni kohtuullisen fiksuna ihmisenä, mutta kännikeikkojen jälkeen siihen ei juuri ole perustetta. Mitään laitonta tai vaarallista en tee, mutta sellaista kaikkea mitä ei oikein voi laskea edes keskivertoon kännisähläykseen. Pitää laittaa paremmaksi siinäkin. Helvetti.

Eniten vituttaa se, että aina päätän skarpata ja olla ihmisiksi mutten ikinä kykene siihen. Ainoa ratkaisu on kait ruveta absolutistiksi, mutta ei musta taida olla siihenkään. Kavereita näkee yleensä vain tuopin äärellä ja mä oon jo ihan tarpeeksi mökkihöperöitynyt eristäytyäkseni yhtään enempää. Yleensä on sitä paitsi hemmetin hauskaa - kaikesta huolimatta. Kunnon känni vapauttaa, rentouttaa ja piristää, sanokoon kansanterveyskiihkoilijat mitä vaan. Nämä jälkimorkkikset vaan on jotain aivan karmeeta. Krapulasta puhumattakaan.

Lisäksi mietityttää mitä nämä ihmiset, jotka tapasin ekaa kertaa musta ajattelee. Tai joita tapaan vain kännätessä. Heh, huvittaa oikeastaan se mielikuva. Varmaan tuntevat itsensä erityisen rauhallisiksi ja järkeviksi mun seurassa. Mulla on epäilemättä egoa hivelevä vaikutus varoittavana esimerkkinä. Suurta hupia kaikille vahingoiloisille, ja niitähän riittää. Taisin just löytää elämälleni tarkoituksen.