En kuollut jumppatunnille, mutta tänään olen tehnyt hidasta kuolemaa lihassärkyineni. Kuten näkyy, en sitten malttanut ottaa kovin rauhallisesti. Ei se mitään, huomenna uusiksi.

Viikonloppuna on tiedossa myös ryypiskelyä, saa nähdä miten pimun käy. Vähän pelottaa, mutta toisaalta luotan itteeni enemmän kuin aikoihin. Ei ole mitään hirveää hinkua olla pelti kiinni. Toisaalta, äkkiä sen hingun kehittää. Lomakin hengittää jo niskaan. Yhtä lomaa koko vuosi, eikö koskaan saa olla rauhassa töissä?! On se kumma. Kaikenlaisia tekosyitä juopottelulle tarjoillaan hopeavadilla, ole siinä sitten selvinpäin... Pitäisi kai kaivaa selkäranka naftaliinista ja skarpata lomasta ja kissanristiäisistä huolimatta. 

Lainasin kirjastosta Corinne Maierin kirjan Tervetuloa laiskuus: taidosta ja välttämättömyydestä tehdä työssä mahdollisimman vähän. Perusajatuksesta passiivisesta vastarinnasta työpaikalla olen Maierin kanssa eri mieltä, mutta kirjassa on siitä huolimatta hyviä ajatuksia. Turha myydä sieluaan firmalle, kun ei sekään välitä työntekijöistään. Maier esittää - ironisesti ja hauskasti - terävää kritiikkiä suuryrityksiä kohtaan, kyytiä saa mm. yritysten käyttämä kapulakieli jolla ei tarkoiteta yhtään mitään. Kunhan yritetään kuulostaa tärkeiltä ja fiksuilta. Erityisesti kolahti eilen lukemani luku siitä miten yritykset valmistavat täysin turhia tuotteita ja palveluja ja niiden suurin työ onkin nykyään itse valmistuksen sijaan asiakkaan vakuuttaminen siitä, että hän todella tarvitsee ko. "hyödykettä". Totta, totta, totta.

Vastaus ei kuitenkaan mun mielestä ole lusmuileminen työpaikalla. Se ehkä sopii ranskalaiselle mielenlaadulle, mutta mua ainakin painaisi huono omatunto ja syyllisyys jatkuvasta lusmuamisesta työpaikalla. Veikkaan, että monelle muullekin suomalaiselle kävisi samoin. Työn tekeminen hyvin on tärkeää mun itseni takia, mun ammattiylpeyden. Paskat siitä rikastuuko yritys siitä vai ei. Jos vastustaa henkeen ja vereen yrityksen toimintaa niin ehkä on parempi yrittää kaikin keinoin päästä jonnekin muualle. Perustaa vaikka oma firma jos ei muuta keksi. Onhan niitä pakkorakoja tietenkin, perhe ruokittavana, velat niskassa eikä muita työnantajia näköpiirissä. Mutta noin niinku yleisellä tasolla, suuremmassa mittakaavassa.

Kirjottelen ehkä lisää kirjasta kun lukeminen etenee. Mulla on monta mielenkiintoselta haiskahtavaa kirjaa kotona odottamassa lukuintoista silmäparia, harvinaisen hyviä löytöjä olenkin tehnyt. Tietenkin nyt kun pitäisi tehdä kouluhommia... Ehkä mielenkiintokynnys on vain laskeutunut kun pitäisi lukea koulukirjoja eikä mitään muuta. Kummasti alkaa mitä typerimmät tv-sarjatkin aina kiinostaa kun pitäisi lukea tenttiin. Musta voi hyvinkin kuoriutua vielä kunnon bb-fani syksyn aikana (ei nyt sentään).

Hyvää ja toivottavasti selvää viikonloppua kaikille (muille)!  ;-)