Heip.

Kirjoitusten väli on venähtänyt hurjasti oikeastaan parista syystä. Ensinnäkin tilanne on elämässä jotenkin niin sekava, etten tiedä mitä muuta siitä sanoisin kuin että se on sekava. Toisekseen musta on alkanut tuntua, että eräs tuttu henkilö on löytänyt tämän blogin omin avuin. Se ei sinänsä haittaa, mutta mun on vaikea kirjoittaa jos epäilen että joku mun henkilöllisyyden tietävä lukee tekstit. Vähän kuin yrittäisi kirjoittaa päiväkirjaa kun joku tuijottaa olan yli. Mutta se riski tässä julkisessa kirjoittelussa luonnollisesti on, että joku voi tunnistaa. Ei voi mitään. Aina voi kirjoittaa pöytälaatikkoon, ja sitä on tehtykin. Viime aikoina erityisesti.

Elämä sinänsä on pääpiirteissään jatkanut samaa rataa kuin ennenkin. Työ on ennallaan, opiskelujakin olen kaikesta kiukuttelusta huolimatta jatkanut. Huonolla menestyksellä, mutta kuitenkin. Onneksi nyt on kesäloma niin saa vähän taukoa jatkanko vai enkö jatka -ahdistuksesta. En aio edes miettiä asiaa vähään aikaan, antaa sen hautua.

Pinnan alla on kuitenkin kuohunut näennäisestä seesteisyydestä huolimatta koko kevään. Ei pahasti, mutta sekavaa on ollut, kuten sanottu. Aiemmin kirjoitin P:stä, jota tapailin, mutta pistin sitten välit poikki. Kokonaan en ole päässyt P:stä vieläkään, enkä ole varma haluaisinko päästäkään. Välillä olen täysin varma tahdostani, mutta se vaihtelee kumpi vaihtoehto on kyseessä. Useimmiten olen kahden vaiheilla, epävarma ja varpaillani.

Kesälomasuunnitelmat on täysin auki. Todennäköisesti nökötän koko loman kotona, vaikka viime vuonna päätin etten enää vietä koko lomaa niin. Perhana. Minne voi lähteä koiran kanssa? Ilman autoa. Ilman rahaa. Jääkaappi tuli tiensä päähän vappuna, piti kaivella sukanvartta ja hankkia uusi. Loistava ajoitus. Tosin enemmän se olisi siepannut jos olisi ehtinyt tuhlata säästöt reissaamiseen.

Työt on alkaneet tympiä. Toivon, että se on vain loman puutetta eikä lopullista kyllästymistä. Onhan samaa hommaa tahkottu jo monta vuotta, mutta tuossa työssä on kuitenkin monta hyvää puolta. Ja työpaikan vaihtaminen on sen verran stressaavaa, että pelkään miten käy jos kaiken tämän hässäkän päälle tulee vielä työpaineita. Taas yksi masennuskausi mahdollisesti. Unettomuutta, mielialan laskua ja ärtyneisyyttä. Ehkä sairaslomaa. Loistava tapa aloittaa uudessa duunissa. Mutta ei ole kivaa tämäkään, että aamuisin ei millään haluaisi lähteä töihin (ennen ei tympinyt niin paljon), iltapäivät laskee minuutteja kotiinlähtöön ja työtehtävät pääsääntöisesti ottaa päähän. Tule jo loma ja pelasta...

Muuten menee kait ihan ok. Mieliala on ollut suhteellisen vakaa, siis maaninen-masentunut akselilla, normaalia alakuloa ja iloisuutta on ollut. Ihan eri meininki kuin viime vuonna, siitä olen tosi kiitollinen. Hei, alkaa muuten olla (melkein) vuosi bloggausta täynnä :) Aika hyvin, vaikka viime ajat onkin ollut hiljaista.

Näihin juhlatunnelmiin on hyvä lopettaa, hyvää alkavaa kesää kaikille :)