Kaunis päivä. Eikä krapulaa. Tuplailo siis. Kävin eilen katsomassa Rottatouillen, olihan se ihan hauska. Sellainen perusanimaatio. Muuten en varmaan olisi siitä pahemmin perustanut, mutta rottaihmisenä lämmitti mieltä nähdä rotta muussa kuin pahiksen roolissa. Kova ikävä tuli mun jo edesmenneitä lemmikkirottia. Siinä on fiksu, siisti, suloinen ja sympaattinen eläin. Ja sanoinko jo että se on todellakin fiksu? Se nimittäin on.

Musta yksi kauneimmista ja herkimmistä asioista mitä voi todistaa on nukkuva eläin. Joskus unohdun katselemaan koiraa kun se tuhisee unissaan sängyllä, jalat hieman paikallaan vispaten, suunpielet nykien. Mietin mistä se uneksii, jäniksen jahtaamisesta vai toisten koirien kanssa kirmaamisesta. Vai jostain mitä en osaa kuvitellakaan?

Rottien unta oli vielä kivempi seurata, ne kun hämärän hiippareina usein nukkuivat mun ollessa hereillä. Ne nukkuivat usein yhdessä mytyssä molemmat, jos eivät olisi olleet erivärisiä niin olisi ollut mahdoton sanoa missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Pikkuinen rintakehä tiheästä hengityksestä kohoillen. Heräämistäkin oli ihana katsella. Haukottelut, venyttelyt, kampauksen sukiminen suoraksi. Ja äkkiä ruokaa kerjäämään ennen kuin sisko ehtii. Monet hymyt ja naurut sain niiltä pieniltä talttahampailta.

Masennus on yrittänyt salakavalasti hiipiä takaisin jo pidemmän aikaa. Jouduin alkuviikosta lääkärin määräyksestä nostamaan masennuslääkitystä entiseen annostukseen. Hitto. En pahemmin välittäisi niistä sivuvaikutuksista. Pahinta on kun menee kyky surra ja itkeä, tunteet jähmettyy. Siinähän olet sitten jääkalikkana, tokkuraisena ja tunteettomana. Ei hyvä. Viimeistään keväällä vähennän annosta taas jos tilanne vaan sallii.

Huomenna Kentin keikalle :) Odotan innolla. Uusi levykin on alkanut vaikuttaa paremmalta kun sitä on kunnolla ehtinyt kuunnella.