Tänään ei enää tuntunut niin pahalta olla kotona taas. Vähän väliä ajatukset harhailee takaisin matkan varrelle ja matkakavereihin, ei silti riipaise enää niin syvältä. Joko tyyntä ennen myrskyä tai oikeasti helpotusta suruun.

Pahimmalta reissun jälkeen tuntui se, kun muut odottivat innolla kotiin paluuta ja lähimmäistensä näkemistä. Heillä oli vielä edessä se herkullisin osuus, sattumuksista ja tapahtumista kertominen sekä kuvien näyttäminen muille. Mua odotti tyhjä koti. Heti oven naksahdettua kiinni selän takana tuli vedet silmiin, vaikken olisi halunnut. Hävetti, kun muita tultiin hakemaan bussilta ja itse jouduin pummimaan kyytiä. Älytöntä, että aikuinen ihminen ei kestä palata yksin kotiin. Ei sillä etten pärjäisi, ettenkö olisi päässyt kamoineni pysäkiltä jotenkin kotiin. Väsyneenä yksin pimeässä mielen pohjalta rynni mieleen, miten lapsena vietin kesät yksin äidin ollessa töissä, miten silloinkaan kukaan ei yleensä tullut vastaan mihinkään. Tuntui taas, ettei kukaan edelleenkään välitä pätkääkään, ketään ei kiinnosta miten pärjään. Kai se ennemminkin oli sitä mennyttä painolastia joka tursui pintaan herkässä mielentilassa kuin siihen hetkeen varsinaisesti liittyvää. Silti ahdisti aika paljon.

Olen onnellinen siitä että pystyn ylipäänsä suremaan, meni monta vuotta ilman etten kyennyt edes itkemään. Silloin olo oli vielä pahempi, tyhjä ja turtunut. Pahaa oloa ei kyennyt purkamaan mitenkään. Nyt taas kun hanat on auki, tuntuu ettei tulvalle näy loppua. Terapeutin mielestä (ja omastanikin) on hyvä, että itkee ja suree, silloin mielen haavat eheytyy vaikka se tuntuu päinvastaiselta. Synkimpinä hetkinä vain tuntuu, ettei kestä enää.

Onni onnettomuudessa, että itkun jälkeen olo yleensä paranee ja seuraava päivä menee paremmin, kuten tänään. Toisaalta aallon huipullakin muistaa, että kohta ollaan taas pohjalla. Enää heittelehtiminen ei kuitenkaan ole yhtä voimakasta kuin ennen. Ja pohjalla ei tunnu siltä, että tänne jäätiin, kohta ollaan pinnan alla ja pysytään. On jo jonkinlaisia keinoja nostaa itsensä ylös. Ehkä joskus jopa kuiville.