Oli mennyt blogi hassuksi, en meinannut millään keksiä miten pääsee päivittämään. Pääsin sitten kuitenkin, kuten näkyy.

Vuoden eka kirjoitus. Taas on mennyt aika siivillä, mutta kiireeseen ja hässäkkään on vihdoin näkyvissä helpotusta. Olin varannut tämän viikonlopun opiskeluhommille, mutta äsken tajusin ettei mulla oikeastaan ole mitään mitä olisi pakko tehdä. Aina voisi viilata ja hienosäätää, mutta enhän mä sellasta. Ylisuorittajien hommaa.

Vielä ei tarvitse pelätä valmistumista, mutta toisaalta niinkin saattaa päästä käymään. Ei haittaisi yhtään. Pomo jo väläytteli ajatuksia valmistumisenjälkeisestä elämästä, mitä se mun pään menoksi voisi keksiä sen jälkeen. Mutta ei siitä vielä sen enempää.

Alku vuosi alkoi tosi oudosti. Tapasin vuodenvaihteessa ihan fiksulta ja hauskalta vaikuttavan tyypin, käytiin muutamilla treffeillä. Osoittautui päinvastaiseksi, henkisesti 15-vuotias, röyhkeä, epäkohtelias ja näsäviisas. En vieläkään tajua miten kuva ihmisestä voi muuttua parissa viikossa niin paljon. Yleensä siihen vaaditaan melkein vuosi.

Vaikka asiaan ei tosiaan liittynyt kuin muutamat treffit, olin tosi pettynyt. Ei siksi että olisin ehtinyt sen tyypin suhteen kuvitella kummoisia, mutta siihen, etten tunnistanut nilkkiä nilkiksi heti kättelyssä. Kokemuksen puutteesta ei pitäisi olla kiinni. Jälkeenpäin on helppo sanoa, mutta jotain epäilyksiä herättävää ja nihkeetä siinä oli alusta alkaen. Miten voi olla niin vaikeaa luottaa hälytyskelloihinsa? Piti taas hommata itselleen paha mieli. Tekisi mieli sanoa, ettei vuosi voi tästä kuin parantua, mutta se olisi veren kaivamista nenästä. Tyydyn toteamaan, että paska startti.

Yrtti muuten toimii. Pahaan masennukseen se tuskin auttaa, mutta mulla on toiminut ihan kohtuullisesti. Noin kuukauden olen siis käyttänyt masennuslääkkeen sijasta mäkikuismaa. Mitään sivuvaikutuksia en ole huomannut. Muutaman kerran on pitänyt ottaa perinteinen tabu kyytipojaksi pahimpaan ketutukseen, muuten on selvitty luonnon keinoin. Kannattaa kokeilla jos se on mahdollista, mäkikuisma nimittäin heikentää hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden tehoa, joten ei sovi niiden kanssa käytettäväksi.

Käsittämätöntä, että täällä etelässä on lunta maassa. Pari vuotta sitten tuntui, kuin olisi mennyt lentokoneella pohjoiseen kun tuli lunta. Nyt tuntuu kuin olisi mennyt aikakoneella jonnekin kauas vanhoihin hyviin aikoihin (esim. 90-luvulle) kun vielä oli oikeita talvia.

Lumessa on jotain hypnoottista ja maagista. Kun yön aikana saataa kunnon lumivaippa, herää aamulla ihan eri maailmaan kuin mihin nukahti. Enkä nyt tarkota lumitöitä ja puuroista liikennettä. Betoni ja asfaltti on piilossa, liikenteen melu on vaimeampaa eikä ole yhtään niin pimeää. Kevään tulolla ei yhtäkkiä olekaan niin kiire. Lumi on toivoa kiinteässä, kylmässä ja märässä olomuodossa.

Itse asiassa taidan tästä koneen äärestä lähteä lumiseen metsään kun ei kerran tarvitsekaan tehdä kouluhommia. Jatkossa saatan innostua kirjoittelemaan useammin kun ei ole vapaa-ajan rasituksia niin paljoa :)