Töissä, mutta työnteko ei maita. Ei sillä että olisi pahemmin tekemistäkään. Sen teen tietenkin mitä on.

Ensi viikonloppuna pitää taas mennä baariin, vieläpä molempina päivinä (pe ja la). *Huokaus* Ei auta, luvattu mikä luvattu. Pe:n keikka on sovittu jo keväällä. Itse asiassa en ole menossa baariin vaan Helsingin juhlaviikoille johonkin tapahtumaan. Tuskin tulee kuitenkaan oltua ihan kuivin suin. Menen sellaisen tuttavan kanssa, jota näen hyvä jos pari kertaa vuodessa. En halua pahoittaa hänen mieltään sylkemällä kuppiin. Enkä toisaalta herättää kysymyksiä juomattomuudella.

Lauantaina on yhdet juhlat, joista olisi myös tosi vaikea jättäytyä pois. Enkä haluakaan jättäytyä, mutta pelottaa mitä niistä seuraa. Armoton krapula jos ei muuta. Saatan tavata yhden litrahuulikaverinkin jossain välissä ja siinä tapauksessa on turha elätellä toivoa aikaisesta kotiinlähdöstä. Hyvä jos selviää kotiin aikaisin aamulla. Tai ollenkaan.

Laskeskelin, että elo- syyskuun aikana tulee vastaan vielä 5-6 tilaisuutta jossa on tosi vaikea olla selvinpäin. Varsinkin, kun ei halua olla selvinpäin.

Ei hyvin etene mun nenän valkaisu.