Kurjat ilmat pukkasi heti loman alkuun. No, ei voi mitään. Ainakin hyvä tekosyy löhöillä kotona reporankana.

Monen seuraamani blogin kirjoittaja on ainakin hetkellisesti epäillyt sairastavansa bipolaarihäiriötä. Painiskelin itse epämääräisten pelkojen ja aavistusten kanssa vuosia ennen kuin uskalsin puhua lekurille asiasta. Ajattelin jakaa tässä omat kokemukseni ja (vähäiset) tietoni biposta, jos vaikka auttaisi jotakuta muuta.

Bipoa on miljoona eri muotoa. Toiset kokee vain yhden maanisen kauden elämänsä aikana, toisilla masennus- ja maniavaihe vuorottelee jopa saman päivän aikana. Varsinaisesti se jaetaan kahteen muotoon, toiseen liittyy maniaa, mahdollisesti psykooseja hallusinaatioineen ym. rankempia oireita. Toiseen muotoon liittyy vain hypomaanisia jaksoja. Hypomania on maanisuutta lievempi ilmiö. Siinä mieliala kohoaa, mutta mopo ei karkaa totaalisesti käsistä. Hypomaanisuus tuntuu yleensä pääasiassa miellyttävältä, jotkut bipo-diagnosoidut voivat jättää lääkityksensä pois päästäkseen hypomaaniseen tilaan.

Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesta maniasta, jossa elämänhallinta katoaisi totaalisesti, joten en voi siitä kertoa sen enempää. Omat hypomaaniset kauteni on pitäneet sisällään energiatason nousua, unentarpeen vähenemistä, rahankäytön lisääntymistä (impulsiivia ostoksia), itsetunnon nousua ja seksuaalista aktiivisuutta. Olo on yksinkertaisesti vain ollut yhtäkkiä huomattavasti parempi, virtaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Olen saattanut yhden päivän aikana siivota koko kämpän lattiasta kattoon, tehdä laajan opiskeluihin tai töihin liittyvän projektin hetkessä alusta loppuun tai painella tuntikausien lenkin pakkasessa - tuntematta väsymystä. Myös sosiaalinen kanssakäyminen, joka masennuskausina jää yleensä vähemmälle, lisääntyy huomattavasti. Kirjottelen viestejä ja sähköposteja tutuille, sovin tapaamisia, jotka jää toteutumatta jos hypomania vaihtuu masennukseksi ennen sovittua ajankohtaa.

Kesti vuosia, ennen kuin ymmärsin, että energisissä kausissa voisi olla jotain vähemmän normaalia taustalla. Ei ne edelleenkään tunnu mitenkään sairailta tai hirveiltä. Itse asiassa ilman niitä en tiedä miten olisin ikinä selvinnyt töissä tai opiskeluissa. Kämppääkään ei olisi varmaan ikinä siivottu kunnolla. Edes terapiassa ei koskaan ilmennyt, että mulla voisi olla taipumusta bipoon. Terapeutti piti vain ja ainoastaan hyvänä asiana, että koin innostusta eri asioista ajoittain, ennemmin ongelma vaikutti olevan siinä etten kyennyt pitämään touhukkuutta yllä vaan se aina muuttui lopulta pettymykseksi, väsymykseksi ja masennukseksi.

On kuitenkin pari syytä miksi kannattaisi ehdottomasti keskustella lekurin tai terapeutin kanssa jos vähänkään epäilee olevansa taipuvainen hypomaniaan. Ensinnäkin, Kay Redfield Jamisonin kirjassa Levoton mieli - maanis-depressiivisen psykologin muistelmat todetaan, että maanis-depressiivisyys yleensä pahentuu ajan myötä hoitamattomana. Myös itsemurhariski on huomattavasti suurempi maanis-depressiivisillä kuin muulla väestöllä. Aika suuri hinta maksaa siitä että saa pitää hypomaaniset puuskat.

Omasta - tosin vasta vajaan parin vkon - kokemuksesta voin sanoa, että olo on huomattavasti parempi nykyisellä lääkityksellä kuin aiemmalla, pelkkien masennuslääkkeiden kaudella. Masennuslääkkeet auttoivat masennuskausiin, mutta hypomaanisilla kausilla ne vain lisäsivät vettä myllyyn. Olo oli levoton, ylienerginen ja keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan oli vaikeaa. Olin kärsimätön ja ärtynyt. Masennuslääkitys puolitettiin ja lisäksi tuli litium. Aluksi litiumin sivuvaikutukset oli inhottavat, päänsärkyä, kuvotusta, vatsakipuja. Ne menivät kuitenkin ohi muutamassa päivässä, sekin auttoi kun aloin ottaa tabun ruoan jälkeen.

Mieliala vaihtelee edelleen yhtälailla kuin ennenkin, mutta ei yhtä nopeasti ja rajusti kuin ennen. Enää ei ole yhtä vaikea harkita ennen kuin toimii, välillä voi nukkua yön yli ennen kuin toteuttaa päähänpistonsa - jos toteuttaa. Ei pidä paikkaansa, että litium (ainakaan mulla käytössä olevalla määrällä) turruttaisi mielen totaalisesti ja estäisi kaikenlaisen aaltoliikkeen mielialoissa. Parasta on, että voimakkaat laskut on loiventuneet, aallonpohjalle ei enää tarvitse rymähtää mahalaskulla.

Tällaisia kokemuksia mulla on tähän mennessä ollut biposta. Vaikka mielialasi vaihtelisivatkin voimakkaasti, se ei vielä tarkoita että sinulla välttämättä on sama vaiva. Asia kannattaa kuitenkin selvittää varmuuden vuoksi (se ei satu). Wikipediassa on aika hyvin perustietoja.

Lopuksi vielä täältä napattuja lohdutuksen sanoja meille jo diagnosoiduille:

"Äärimmäisyydestä toiseen vievä, bipolaarinen , maanis-depressiivinen sairaus on varsin yleinen , erityisesti lahjakkailla, luovilla ja aktiivisilla ihmisillä. Säveltäjä Robert Schumannin, Englannin pääministeri Sir Winston Churchhillin ja monien muiden kuuluisien henkilöiden sanotaan kärsineen siitä. Eräät historian suurimmat luovat taiteilijat ovat olleet maanis-depressiivisiä."

Koitetaan pärjäillä.