Ah ahtaita aikoja. Ihmeellisen matalalla ollut mieli viime aikoina. Tippa tullut linssiin melkein joka ilta tällä viikolla. Eilen tuli sekä itku että nauru ja moneen kertaan, katsoin Jalla! Jalla! -leffan pitkästä aikaa. Että se on hyvä. Kopps on myös. Luulin, ettei ruotsalaiset osaa itseironian jaloa ja tärkeää taitoa, mutta olin hyvin, hyvin väärässä.

Myöhemmin illalla mietin, että aikamoista vuoristorataa on mun elämä ollut muutenkin, nimenomaan tunnepuolella. Ulkoisesti hyvin tylsää. Jos kirjoittaisin muistelmat, saisin syytteen massamurhan yrityksestä tylsistyttämällä lukijat hengiltä. Mun elämä pähkinänkuoressa (oikeastaan seemsaminsiemenenkuorikin riittää): Päivät perhepäivähoidossa, tarhassa, koulussa, töissä. Illat 90% yksin kotona tai ulkona, 9% humalassa (yleensä baarissa) ja 1% normaalissa ikäisen harrastuksissa/ seurassa, esim. partiossa, voimistelu- tai maalaustunnilla, punttiksella tai kaverilla kylässä. That´s it.

Siihen nähden mun tunne-elämä on ollut uskomattoman voimakasta ja värikästä. Yhtä saippuasarjaa. En tiedä onko se hyvä asia, mutta saadakseen samanlaiset vibat normaalin ihmisen pitäisi elää Ludvig XIV:n hovissa narrina,  itämafian vainoamana vasikkana ja transvestiittina puritaanimunkkina luostarissa yhtä aikaa. Masennusta, kauhua, surua, romahduksia, pettymyksiä ja toisaalta naurua, iloa, energisyyttä sekä toivoa ei ole puuttunut. Siinä mielessä voi sanoa, että olen elänyt rikasta elämää. Minkä henkisissä ja sosiaalisissa kyvyissä ja mahdollisuuksissa olen menettänyt, olen saanut takaisin monta kertaa tavallista herkemmällä ja voimakkaammalla tunne-elämällä.

Ymmärrän, että mm. Kay Redfield Jamisonin mukaan bipo on rikkaus ja voi antaa paljon mm. luovuutena (tosin mä en pidä itseäni hirveän luovana, ongelmia olen kyllä luonut yli oman tarpeen). Silti en menisi niin pitkälle, että väittäisin bipoa tarpeelliseksi tai edes hyväksi asiaksi. Ilmankin pärjää. Mieluummin olisin "normaali" tässä suhteessa, vaan kun en ole.

Litiumannostusta piti taas nostaa, pelkään entistä pahempia sivuvaikutuksia. Toistaiseksi olo ok. Olen menossa jumppaan tänään, hikoilu voi pahentaa oireita kun litiumilla on joku yya-sopimus kehon natriumin kanssa ja suola- tai nestetasapainon heittelehtiminen tietää huonoa. En osaa lopettakaan liikkumista, se tekee niin hyvää. Yritän ottaa vähän rauhallisemmin.

Kiitos vielä kaikille kommenteista :)