Tänä vuonna juhannus taitaa mennä mun osalta ohi ilman juhlimisia. Ei ole luvassa mökkeilyä tms. Kenties kevyttä kupin ottoa, kenties ei. Juhannus ei koskaan ole ollut mun juttu. Keskikesän juhla, muka. Tästähän kesä vasta alkaa!

Miksiköhän muuten kaupassa käynti on niin perkeleellistä? Pitkitän ja vetkutan yksinkertaista asiaa mahdollisimman pitkään (ja vielä vähän pidemmälle) kunnes on kaapit täysin tyhjät. Sitten raahaan kerralla kotiin niin paljon sapuskaa (ja vielä vähän enemmän) kuin pystyn kantamaan. Taloudellinen tilannekaan ei enää ole niin tukala, etteikö olisi rahaa ruokaan. Jokin siinä vaan on niin vastenmielistä normaalipäivinäkin, puhumattakaan tällaisista hamstereiden vallankumouksesta kun ihmiset varustautuu juhannuksen lisäksi kolmanteen maailmansotaan.

Hitto kun pääsis jo lomalle. Takaisin luontoon! Sisäilma ei sovi mulle ollenkaan. Pääsisköhän sairaseläkkeelle jos hankkisi lääkärintodistuksen sisäilma-allergiasta? Toiveajattelua ja haihattelua iltapäivän ratoksi.

Harmittaa, tympii ja kyrsii sittenkin kun ei ole mitään suunnitelmia juhannukseksi. Vaikka itse päätin olla yrittämättäkään hakeutua perinteiseen juhannuksenviettoon, se kun ei vaan innosta. Jotain kivaa tekisi kuitenkin mieli tehdä, mennä piknikille, kylään jollekin tms. Mutta kun ei. On tää yhtä.... sanonkomitä. Nainen parhaassa iässään ja kyhjöttää juhannuksenkin kotona. No, ei auta. Perjantaina sentään tapaan yhden kaverin tuopin merkeissä, ettei tarvitse ihan höperöityä.

Nyt kun olen vuodattanut syvimpiä tuntemuksiani ja kipeimpiä traumojani blogiin ekat kirjoituskerrat niin voisin jatkossa yrittää kirjottaa jotain yleisempää ja ehkä jopa mielenkiintoisempaa. Siis, yrittää.

Hyvää jussia kuitenkin! :)