Reissu meni hyvin, pääosin. Loppuloma meni kuumeessa. Sen jälkeen meni taas hyvin, viikko sitten painuttiin aallonpohjalle. Miten niin vuoristorataa?

Tällä kertaa temppuja ei ole tehneet mielialat, ainakaan ilman syytä. Kaiken takana on mies, tai siis oli. Kunnes sai viikko sitten tarpeekseen, lyttäsi maan rakoon, veti maton jalkojen alta, jätti ja heitti vielä viimeiset herjat tekstiviestillä. Ja kaikki tämä jo toistamiseen 1,5 v sisään. Miten helvetin tyhmä voi ihminen olla? Miksen tajunnut pysyä erossa?

Tällä kertaa päätin kuitenkin taistella vastaan, en halua masentua. Ma-ke itkin siitä hetkestä kun ovi sulkeutui työpäivän jälkeen selän takana siihen kun joskus aamuyöstä lopulta nukahdin. Yhtenä päivänä itkin töissäkin. Torstaina tapasin kaverin, helpotti hieman. Perjantai meni turtumuksessa, lauantaina heräsin hymyillen. Parempi näin, kaikesta surusta, nöyryytyksestä ja häpeästä huolimatta.

Mulla on suunnitelma. Mä olen jo vuosia polkenut paikallani, valitellut täälläkin surkeaa elämääni. Joka ei itse asiassa edes ole niin surkeaa, mutta tylsää, menettelevää, tasapaksua. Työ, opiskelut ja vapaa-ajan toiminta ei oikeastaan mikään ole sellaista mitä todella haluaisin tehdä. Nyt mikään ei estä mua pistämästä vaikka kaikkia uusiksi.

Suunnitelmana on siis muokata elämä sellaiseksi, että siinä on tilaa kiinnostaville, innostaville ja inspiroiville asioille. Sellaisille josta saa muutakin kuin välillistä hyötyä, ts. taloudellista. Ajatukset risteilevät nyt vapaaehtoistyöstä, josta olen aina haaveillut, opiskeluihin ulkomailla. Kämppä myyntiin, loparit töistä. Tai lyhennysvapaata asuntolainasta muutama kk. Mitään äkkinäisiä ratkaisuita en ole tekemässä, joka tapauksessa toteutusvaihe menee ensi vuoden puolelle, ehkä pidemmällekin. Ja suunnitelmatkin ovat hautuneet jossain mielen sopukoissa jo vuosia. Jos ei nyt niin milloin?

Vaikken lähtisikään merta edemmäs kalaan niin jotain muutosta on tehtävä. Mulla on niin onneton palkka, että tuossa duunissa on turha sen vuoksi roikkua. Saman rahan saisin melkein mistä vaan. Ei ole juuri menetettävää.

Sellaisia olen tässä miettinyt. Päivällä kirjottelin ylös vaihtoehtoja ja niille plussia ja miinuksia. Asuntolainajuttu pitää selvittää ensimmäiseksi. Toivottavasti ei tarvitsisi myydä kämppää, tässä koirankopissa voisi asustella vielä jonkun aikaa kyllä. Mutta jos on pakko niin myyntiin vaan, ei tämä niin ainutlaatuinen lukaali ole. Tyhjän päälle en ole heittäytymässä, jonkinlainen suunnitelma pitää tehdä paluutakin varten. Ehkä ajan kanssa alkaa tuntuakin siltä etten halua lähteä. Tällä hetkellä houkuttaa kyllä valtavasti. Ei mulla ole täällä mitään.

Syksy ja talvi menee siis todennäköisesti suunnitelmia tehdessä. Parempi sekin kun murehtiessa ja masentuessa. Ainakin jotain mitä odottaa.