Heip!

Flunssassa kotona. Ensi viikolla, Pääsiäisestä, alkaa loma joten sen kunniaksi piti sairastua. Ainahan mä olen ennen lomaa kipeänä. Katso vaikka edellistä lomaa (syyskuussa 07) edeltäviä kirjoituksia. Ihan kevyt kevätflunssa vaan, ei sen kummempaa. Ainakin ehtii kirjoitella tänne. Naapuri aloitti raastavan rempan yläkerrassa niin ei tartte nukkuakaan.

Tässä kotona makoillessa olen miettinyt viime kirjoitustani. Siis sitä, että pitäisi hakea uutta suuntaa elämälle. Listasin asioita, joita haluaisin elämääni tai siitä pois. 9 kohdan lista irtosi ihan kevyesti. Monet oli riippuvaisia toisistaan, esim. haluaisin käydä enemmän töiden jälkeen jumpassa, joka edellyttää sitä että saisin useammin koiralle lenkkeilyttäjän. Todellisuudessa käy niin, että nykyinen apulainenkin lopettaa kevään jälkeen, mutta saahan sitä haaveilla. Toteutus on sitten eri juttu.

Oikeastaan siinä hahmotellessa piirtyi ihan miellyttävä kuva mun mahdollisesta elämästä. Eikä se vaatisi lottovoittoa tai muuta yliluonnollista tapahtumaa toteutuakseen. Ehkä eniten uskallusta lähteä jahtaamaan tavoitteitaan. Silti se tuntuu yhtä mahdottomalta kuin Kuuhun lentäminen, milloin musta on tällainen arkajalka tullut? 10 v sitten olisin jo ryhtynyt toimeen. Kai tässä niin monta kertaa mennyt pohja elämältä totaalisesti ettei enää jaksa uskoa mihinkään "kyllä kaikki aina järjestyy" -soopaan.

Elämä on nykyisellään työn, opiskelujen, koiran ja pääkopan muodostama korttitalo, jota ei yksinkertaisesti uskalla lähteä heiluttelemaan noin vain. Homma toimii kun saa kaikki kortit pidettyä jotenkin hyppysissä, mutta yhdenkin siirtäminen voi johtaa romahdukseen. Esim. jos vaihtaisin duunia niin että työmatka pitenisi niin olisin helisemässä koiran kanssa. Helpoiten kärsii pää, ei siihen kummoista kriisiä tarvita että ollaan taas masentuneita tai stressistä kireinä. Ei tahdo semmosta.

Oikeastaan ihan tasainen ja rauhallinen elämä sopisi mulle, mielialat järjestää kyllä ylläreitä ja vaihtelua ihan tarpeeksi ilman mitään ulkoista myllerrystä. Tosin nyt on mennyt harvinaisen hyvin viime aikoina sillä saralla, ei masennusta tai turhaa lennokkuutta havaittavissa koko vuonna. Sosiaalisempaa saisi kuitenkin olla mun elo, mulla on taipumus eristäytyä ja sulkeutua. Siitä haluaisin eroon. Rohkeutta ja aktiivisuutta suhteessa muihin ihmisiin.

Uskoisin, että uskallan tehdä suurempiakin muutoksia elämässäni kun varmistun siitä mitä todella haluan. Tarkistan vielä hinkulistaani ja mietin mitä muutokset käytännössä tarkottaisi. Ehkä se siitä.

Nyt taas lepäilemään.