No on ollut onneton alkuvuosi tähän asti, ei voi muuta sanoa. Jos opiskelujen lopettaminen osoittaa jonkin asteista flegmaattisuutta, niin mitä kertoo se, etten ole saanut aikaseksi sitäkään? Raahaudun tunneille ihmettelemään mistä siellä puhutaan kun en ole ollut kärryillä aikoihin. Kun lopettaminen vaatisi sähköposteja, puhelinsoittoja ja papereiden allekirjoittamista. Kuka sellaista jaksaa näinä vaikeina aikoina?

Ei näissä ajoissa toisaalta mitään poikkeuksellisen vaikeaa tai ikävää ole ollut, kunhan rutisen ja valitan tapani mukaan. Paitsi kelit on kyllä olleet jotain aivan järkyttävää. Koira kantaa kuraa sisälle, imuroida saisi vartin välein. Hiihtolomaviikko ja hiihtämään ei täällä etelässä ole mitään asiaa, korkeintaan vesisuksilla. Ei tosin ole lomaakaan, ettei sen puoleen. Melkein kuin lomaa kuitenkin töissä kun niin moni muu on lomalla ettei hommat etene.

Nyt on vihdoin alkanut Hesarin mielipidepalstalla olla aika rohkeitakin puheenvuoroja liittyen isoon Iihin eli ilmastonmuutokseen. Olikohan eilen vai toissapäivänä kun joku kirjoitti hyvin fiksusti liikakansoituksesta, siitä kuinka niin kehitysmaissa kuin meillä täällä Suomessakin on liikaa porukkaa. Sitähän ei edes ympäristöjärjestöt uskalla ääneen sanoa, ainakaan isoon ääneen. Tuota kirjoitusta seuraavana päivänä joku mies peräänkuulutti kunnon toimenpiteitä näpertelyn sijaan, sellaiset kustannukset päästöjen aiheuttamisesta ettei niistä enää pikkurahoilla selviä. Ei yhtään huonompia kommentteja.

Sellaista mun elämässä ja mielessä tällä hetkellä. Pitänee palata kotitöiden pariin. Heip!