Tulin taas kipeeksi. Flunssa iski takavasemmalta eilen illalla. Touhuilin koko päivän kotona, pesin pyykkiä, järjestelin tavaroita ja kävin kunnon lenkilläkin koiran kanssa. Seitsemän aikaan ihmettelin, kun veto oli vähissä, en meinannut päästä ylös sohvalta siihen kerran lysähdettyäni. Jossain vaiheessa tajusin mitata lämmön, ihan reippaat lukemathan mittarissa oli. Missään vaiheessa olo ei kuitenkaan ollut kipeä, väsynyt vain. Nukuin n. 14 h nokoset ja ilmoitin pomolle pitäväni saikkupäivän, ehkä kaksikin.

Jostain syystä mä tulen tosi helposti kipeäksi. Kerään kaikki mahdolliset pöpöt ja kiertotaudit, vaikka miten yrittäisin elää terveellisesti, pestä kädet joka välissä ja olla palelluttamatta itseäni. Luulisi, että mulle olisi jo kehittynyt suhteellisen hyvä vastustuskyky yhtä jos toistakin tautia vastaan, mutta ei. Tosi reilua. Onneksi tautien keräily koskee vain flunssia ja räkätauteja, vatsataudit ei ole musta niin viehättyneitä (koputtelen täällä puuta rystyset verillä).

Viikonloppu meni tällä kertaa harvinaisen rauhallisesti, vaikka tauti tosiaan iski vasta eilen illalla (su). Ei juopottelua, ei tupakointia. Jo toinen viikonloppu putkeen ilman rellestystä, kovinpa on terveelliseksi mennyt. Tilanne korjaantunee joulukuun puolella kun pikkujoulukausi potkaistaan käyntiin todenteolla. Tuuletin jokin aika sitten, ettei ole yksiäkään pikkujouluja tiedossa. Firmakin mainosti viime vuonna lopettavansa pikkujoulujen järjestämisen, mutta tulikin sitten toisiin ajatuksiin. Yhdet toisetkin on tiedossa, mutta ne on heti firman pippaloiden jälkeisenä päivänä, joten jäänevät väliin.

Pikkujouluissa parasta taitaa olla valmistautuminen. Vaatteiden ja asusteiden hankkiminen etukäteen ja ko. iltana pynttääminen, odotus ja jännitys. Niin se on muidenkin juhlien ja biletysten kohdalla, mulla ainakin.  Illan paras osuus on ohi, kun ilta vasta alkaa, kun lähdetään ihmisten ilmoille.

La-iltana oli  ihana katsella kaverille kylään mennessä baariin lähdössä olevia ihmisiä, iloisia, nauravaisia, parhaat päällä, pienessä sievässä, muttei vielä häiritsevän humalassa. Siinä tilassa juhlijoissa on jotain suomalaiselle harvinaista, hienoista ylpeyttä ja tyytyväisyyttä itsestä. Osittain johtunee muutamasta nautitusta siideristä/ oluesta, osittain varmaan laittautumisesta ja pienen turhamaisuuden sallimisesta itselle. Sellaista "I'm worth it" -meininkiä. Musta se on hienoa, kun ei liiallisuuksiin mene. Sellaista näkisin mielelläni useamminkin kanssaihmisissä. Miksen itsessänikin. Tarkoitan nimenomaan asennetta ja suhtautumista itseen, en pynttäämistä ja muodikasta pukeutumista, tms.

Heh, hieman ristiriitaista tosin puhua juhlimisesta ja laittautumisesta ym. kun värjöttelen täällä viltin alla vanhoissa verkkareissa... Sallittakoon se nuhanenälle.

Ajattelin illalla katsella yhtä kolmesta Taru sormusten herrasta -leffasta pitkästä aikaa. Nyt on hyvä hetki siihen, aikaa vaikka muille jakaa, mitään muuta ei kuitenkaan jaksaisi tehdä eikä ole pelkoa vierailijoista - mä en nimittäin pysty katsomaan TSH:ta muiden seurassa kun liikutun niin helposti sitä katsoessa. En tiedä miksi, harvemmin leffoilla on sellainen vaikutus muhun. Siinä on joku juttu.

Jep, poistun niiskuttamaan sänkyyn. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille flussaisille ja flunssattomille.