Turhauttaa jo nyt blogin kirjottaminen, ei kai tätä kukaan lue? Tai no, omaksi ilokseni (vai surukseni?) tänne nakuttelen. Varoittavaksi esimerkiksi muille, näinkin ankeeta voi elämä olla... En edes tiedä mitä kirjottamiselta odotin.

Viime päivinä on masentanut taas ihan kiitettävästi. Kesäkuussa meni hyvin, ehdin toivoa että koko kesä menisi paremmissa merkeissä. Ei mene. Tyhjä ja turta olo. Kaikki muut on jossain tai tekee ihania lomasuunnitelmia. Mulla ei ole lomakeskusteluihin muuta sanottavaa kun että ei ole loma vielä aikoihin ja en aio tehdä mitään.

Töissä ei ole paikalla juuri muita kuin ärsyttävä työkaveri, joka istuu samassa huoneessa. Tällä tädillä on tapana kailottaa isoon ääneen henkkohtasia asioitaan puhelimessa jokaikinen päivä yht. ainakin tunnin ajan. Mä en halua tietää! Mutta kun korviaan ei saa suljettua. Yritän laittaa radiota kovemmalle, mutta rouvan ääni peittää aina senkin. Lisäksi tätönen syö vähän väliä jotain erittäin äänekkäästi (miten on mahdollista syödä jumbojetin moottorin desibelejä uhmaten?!? Mä en edes osaisi). Lutkuttaa pastillia jos muuta mässytettävää ei ole. Väsyneenä ja masentuneena pienetkin asiat ärsyttää moninkertaisesti. Muut ovat joskus yrittäneet huomauttaa puhelimeen kailottamisesta, turhaan. Kerran olen itsekin tälle märehtijälle ihan kohteliaasti kahden kesken vihjaissut että olisikos mahdollista pikkusen hiljempaa syödä ja puhua kun meitä on tässä pienessä huoneessa muitakin. Kiitos paljon ja sano vaan jos joku asia puolestaan häiritsee sinua. Siitähän seuras sitten monta päivää mykkäkoulua, kettuilua ja nälvimistä. Selän takana supisemista ja kikattelua muiden kanssa.

Odotan Postilta kotiin lähetystä, en pääse ulos vaikka on kaunis ilma. Enhän mä täällä muuten istuis koneen ääressä.... Parhaassa tapauksessa kestää vielä 3,5 h.

Mä oon alkanut vakavasti harkita yhtä aika isoa asiaa, johon en vakavasti ole aiemmin kuvitellut tosissani ryhtyväni. Olen leikitellyt idealla monta vuotta, mutta eilen kävin netissä etsimässä tietoa asiasta ja se alkoi tosissaan houkutella. Odotan, että joku täyspäinen kaveri tulee lomalta ja voin keskustella siitä. Joskus aiemminkin siitä on ollut puhetta, silloin kavereista noin puolet oli sitä vastaan ja puolet "siitä vaan" - kannalla. Se ei ole mikään sellanen juttu johon voi ruveta tosta noin vaan, pitäisi harkita aika tarkkaan. Nyt se kyllä tuntuu ihan ok:lta. En tiedä auttaisiko se mitään, mutta tuskin katuisinkaan. Joidenkin kavereiden olisi vaikea hyväksyä sitä. Kyse on kuitenkin mun elämään kohdistuvasta, täysin henkkohtasesta valinnasta enkä mä halua enää miettiä mitä muut sanoisi. Silti haluan jutella siitä ja kuulla vastakommentteja että voin perustella samalla itselleni miksi se on oikeesti hyvä juttu.

En halua ainakaan vielä paljastaa mikä se on (se ei kuitenkaan ole sukupuolenvaihdosleikkaus :), ehkä myöhemmin jos hommaan meinaan ruveta.

Tule Postin setä, tule jo!

Vuokrasin leffan siltä varalta, että joudun istumaan kotona iltaan asti. Ehkä joudun tosiaan laittamaan sen pyörimään. Sitten lähetti ainakin tulee :)