Työpaikan virkistys oli eilen, meni hyvin. Yllättävän hyvin, itse asiassa. Oli hauskaa, kaikenlaista harmitonta kommellusta sattui ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tultiin harvinaisen hyvin juttuun keskenämme. Se ilahdutti, porukan sisällä on ollut jonkin verran skismaa vuosien varrella. Vaikuttaisi, että ollaan päästy vaikeuksien yli. Sehän luultavasti tarkoittaa, että organisaatio myllätään lähitulevaisuudessa uusiksi ja me päästään kehittämään uusia ongelmia uusien ihmisten kanssa.

Alkkista kului peräti 10 annosta, mutta se ei tuntunut niin paljolta kun juomisen aloitti klo 9 jälkeen aamulla kuohuviinillä... Nyt kyllä tuntuu senkin edestä. Aamu oli kamala. Yökin oli kamala, valvoin noin kolmesta viiteen, päätä särki, oli kuuma ja ällö olo. Tupakkaan en koskenut, onneksi.

Ajattelin antaa itselleni vapaaillan, ei siivousta, pyykkäystä tms. Pitkälle lenkillekään ei tarvitse mennä kun koira on vielä toipilas. Raukkapieni. Se änkee öisin viereen nukkumaan, ihan jalkoihin kiinni. Siinä se sitten pihisee, röhisee, vinkuu ja yskii. Mun pikku tuberkuloosipotilas. Sen kanssa voitaisiin illansuussa katsella jotain leffaa ja makoilla sängyllä. Ehkä jotain naposteltavaa pitää hommata myös. Rentouttavaa loikoilua tarvitaan molemmat, sillä lähtee tauti ja krapula.

Nyt pitää vain jotenkin selvitä iltaan asti.