Miksei ole sellaista käsitettä kuin takakesä? Tulisi ruskan ja kuuran keskelle hillitön helle pariksi viikoksi. Taitaa olla sen verran mahdoton ilmiö ettei sille ole edes nimeä. Epistä, kun kerran on takatalvikin.

Aloitin liikkumisen taas. Syksyn eka jumppa takana, yllättävän hyvin jaksoin. Huomisesta en tiedä, ehkä tartten pekkaniskaa apuun päästäkseni ylös sängystä. Teki tosi hyvää, kevyt ja rento olo. Tekisi mieli mennä huomennakin jumppaan tai salille, mutta lupasin mennä kaffelle kaverin kanssa.

Mä en kyllä kuulosta enää yhtään itseltäni, ei masennusta, ei alkkista, ei tupakkaa, liikuntaa kyllä. Mitä mulle on tapahtunut? Voiko terveelliseen elämäänkin ajautua, repsahtaa? Näköjään.

Kaiken lisäksi tein aamulla muiden bloggaajien innoittamana äo-testin netissä. Tuli yllättävän hyvä tulos, vaikken saanutkaan tehdä sitä rauhassa (töissä kun fiksuna ihmisenä tein sitä). Kokonaispistemäärä oli 123, mutta kielellisen osion peräti 133,6. Ei paha. Tosin nettitesti on aina nettitesti, virallisuudesta ja vakuuttavuudesta ei tietoakaan.

Mä olen kyllä aina halunnut tehdä sellaista työtä, jossa voisi kirjoittaa, edes vähän. Ei musta toimittajaksi tms. olisi, mutta tykkäisin kirjottaa jotain. Kirjeitä, ohjeita, esityksiä. Nyt pääsen kirjottamaan vaan lyhyitä ja tylsiä sähköposteja. Kielitaitokin on jonkinlainen, mutta hukkaan menee sekin. Alkaa taas tuntua että olen väärällä alalla. Tuskin kuitenkaan saan aikaiseksi vaihtaa kun viihdyn nykyisessä duunissa. Ehkä joskus vielä tulee tympääntyminen.

Haluaisin kirjottaa vaihteeksi oman elämäni ulkopuolelta tänne, aiheitakin olisi vino pino. Ei vain oikein jaksa eikä aika tahdo riittää. Perjantaina alkaa koulu, sitten aika on taas kortilla ensi kesään asti. Mitenköhän meinaan jaksaa? Argh.