Viikonloppu edessä taas. Nopeasti menee viikot. Tuntuu, että aika kuluu aina kiihtyvällä tahdilla loppuvuotta kohden. Vuodenvaihteessa se juoksee päin seinää ja melkein pysähtyy tärähdyksestä tammikuuksi. Helmikuu on yhtä piinaa, aika matelee tuskaisen hitaasti kohti valoisampia päiviä. Onneksi helmikuu on lyhyin kuukausista. Ensi vuosi tosin on karkausvuosi. Mikä ihmeen päähänpisto on ollut laittaa ylimääräinen päivä juuri helmikuulle? Mieluummin senkin päivän kärvistelisi maaliskuussa, voiton (=kevään) puolella kuitenkin.

Eilen puhuttiin terapiassa viime talvesta ja keväästä. Se oli kauheeta aikaa se. Pelottaa, että ensi talvesta tulee samanlainen. Vaikka eihän siitä tule. Pidän siitä huolen.

Oli kiva käydä terapiassa pitkästä aikaa. Olin hyvällä tuulella eilen, harmitti etukäteen mennä kaivelemaan ikäviä asioita. Hyvä fiilis ei kuitenkaan mennyt pilalle terapiassa, oikeastaan se vain vahvistui. Ei me tosin pahemmin kaiveltukaan viime talvesta puhumisen lisäksi. Puhuttiin litiumista lääkkeenä, sen sivuvaikutuksista, neurologiasta, pysyvistä häiriöistä aivoissa traagisen lapsuuden seurauksena.

Käsitin, että terapeutti on samaa mieltä mun kanssa siitä miten uskomatonta on, että lapselleen voi aiheuttaa elinikäiset henkiset vammat eikä siitä edes tule käytännössä koskaan itselle seuraamuksia. Kuka tahansa saa lisääntyä ja sitä pidetään vain hyvänä asiana lähes poikkeuksetta. Toisaalta mitä asialle voisi tehdä? Kenellä on valta päättää kuka saa lisääntyä ja millä asian estäisi? Ruotsissa kohuttiin jokunen vuosi sitten sisaruksista, jotka hankkivat keskenään lapsia. Sen laki sentään kieltää, jopa Ruotsissa. Heitäkään ei saatu lopettamaan, vaikka viranomaiset puuttuivat asiaan monta kertaa. Lopulta pariskunnan mies joutui vankilaan, mutta molemmat vannoivat, että hankkivat lisää lapsia kun mies vapautuu. Yksi lapsista oli vammainen. Eipä ole heidän lapsillaan kivaa piirrellä sukupuuta koulussa.

Ilahduttavaa, että jopa sosiaalipsykologi (joka myös on nainen) on myös sitä mieltä ettei kaikkien kannattaisi hankkia lapsia. En ole yksin enkä edes huonossa seurassa ajatuksineni.

Hiljainen viikonloppu tulossa. Ei mitään suurempia suunnitelmia, kotona vanumista vain. Sää näyttää sen verran hienolta, että ulkona tulee varmaankin oltua kohtuullisesti. Voi kun pääsisi luontoon. Hinku on vähän helpottanut viikon aikana, mutta palaa ajoittain hyvinkin kipeänä ja kiivaana. Reissukuvia ei pitäisi katsoa ollenkaan.

Eipä muuta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!