Nukuin pommiin tänäaamuna. Piti tulla kahdeksaan töihin, heräsin puoli kahdeksalta. Kello soi puoli seitsemän jälkeen, ajattelin läpsäistyäni sen hiljaiseksi lepäillä vielä ihan vaan pari minuuttia. Niin luulin tehneenikin, mutta kello oli eri mieltä. Kai se kosti joka-aamuisen kovakouraisen vaientamisen ja hyppäsi melkein tunnin eteenpäin hetkessä. Naureskeli sitten viiksiinsä että vieläkö ärsyttää kellon piipitys aamulla, taidan mennä lakkoon jos sama meno jatkuu. Ja vaadin 500 patteria kuussa lisää.

Mulla on varmaan muutenkin joku kellokapina käynnissä kun seinäkello näytti itsepäisesti 20 vailla 12:ta koko päivän. Pirullinen ajoitus patterin loppumiselle kun ensi viikolla siirrytään talviaikaan. Eihän sitä viitsi kahteen kertaan ottaa alas seinältä, mutta jos sen pistää jo nyt talviaikaan niin myöhästyn töistä ainakin parina päivänä ensi viikolla.

Kapinasta puheen ollen, mun on vaikea ymmärtää sairaanhoitajien vaatimuksia. Mulla on enemmän koulutusta kuin heiltä vaaditaan (tosin eri alalta), mutta pienempi palkka. Ei sairaanhoitajan palkka mun mielestä ole mitenkään poikkeuksellisen huono. Sen ymmärrän, että työntekijöiden vähyys ja hoitotyön luonne rasittavat, niille pitäisi tehdä jotain. Mutta palkannostolla ei ainakaan saada sairaaloihin lisää henkilökuntaa ja raskaimman hoitotyön tekevät lähi- ja perushoitajat (vai miksi vähemmän koulutettuja hoitajia nykyään kutsutaankaan). 

Sellaistakin on lehtien mielipidepalstoilla väläytelty, että kohta kukaan ei enää hakeudu hoitoalalle kun palkat ovat niin huonot. Miten niin? Sosiaali- ja terveysala on yksi suosituimmista ellei suosituin vaihtoehto yhteishaussa. Ei hoitoalalle rahan perässä ole koskaan kait hakeuduttu (lääkäreistä en tiedä) ja ehkä niin on hyväkin. Jonkinlainen korotus sairaanhoitajien palkkaan olisi paikallaan, mutta kohtuuden rajoissa. Enimmät korotukset ohjaisin muille hoitajille ja mieluummin kuin rahaa tarjoaisin heille lisävapaita ja pyrkisin täyttämään avoimet virat jotta nykyisten työntekijöiden työtaakka helpottaisi. Mutta asiahan ei ole mun käsissä.

Kentin uusi levy kolahti vihdoin eilen postiluukusta. Pitkä odotus päättyi pettymykseen. En oikein päässyt kärryille, ainakaan vielä eilen. Turhaan odotin 1,5 v kieli pitkällä. Nyt meni maku marraskuun keikan odotuksestakin. Höh. Ehkäpä levyn syvin olemus aukeaa vielä. Våga vara rädd oli ainakin ihan ok poppia. Ja hyvä nimi biisille.