Mä olen ollut huono blogin kirjoittaja, ainakin päivitystiheyden suhteen. Ei ole vain jaksanut. Eka työviikko loman jälkeen vei mehut ja helteet loputkin nesteet.

Töissä meni kuitenkin hyvin, oli sopivasti hommia. Samassa huoneessa istuva erittäin kovaääninen naisihminenkin oli vielä tämän viikon lomalla, oli ihanan hiljaista. Ensi viikolla loppuu sekin autuus. Kokemuksesta tiedän, että tämä henkilö soittaa ensimmäisinä työpäivinään kaikki sukulaiset ja tuttavat läpi (työpuhelimella). Lomallahan ei voi soittaa kenellekään kun lasku menisi omaan piikkiin. Työnantajan kuuluu maksaa lähes kaikki mahdolliset työntekijän henkilökohtaiset kulut. Ei sillä että rahasta olisi pulaa, mutta kun työnantaja julmasti riistää päivästä monta tuntia niin joka välissä täytyy sitten yrittää repiä omiaan takaisin.

Ruokalassa pitää syödä enemmän kuin jaksaa ja vielä salakuljettaa sääntöjen vastaisesti eväsleivät mukaan. Jälkiruokaakin jaksaa ahtaa enemmän kun sen syö vasta iltapäivällä. Konttoritarvikkeita voi hyvin viedä kotiin, eiväthän ne isolle firmalle mitään maksa, vaikka mukaan tarttuisi vuosien mittaan kaikenlaista vihkoista nitojiin. Myös työnantajan ryöväämää aikaa voi yrittää nipistää takaisin aina kun valvova silmä välttää. Nettisudokun täyttäminen näyttää etäältä yllättävän paljon työnteolta. Uusia tehtäviä jaettaessa voi vedota "korkeaan" ikään ja heittäytyä hetkellisesti uskomattoman typeräksi, jolloin esimies katsoo yleensä parhaaksi antaa tehtävät suosiolla nuorempien hoidettavaksi.

Tuttujen kanssa marjahillon valmistuksesta jutteleminen on työasia, johon voi käyttää mielin määrin aikaa, jos tutut sattuvat olemaan entisiä tai nykyisiä työkavereita. Palaverissa istuminen on aktiivista ja rasittavaa työaikaa, vaikka siellä ei puhuisi sanaakaan. Mitään hommaa, jota ei toimenkuvaan ole erikseen kirjattu, ei tarvitse tehdä. Ei, vaikka homman osaisi ja olisi aikaa. Senkin ajan voi käyttää valittamiseen siitä miten tyhmiä ihmiset ovat kun soittelevat ja kyselevät kaikenlaista, on se kumma kun ei rauhassa saa tehdä töitä. Tai siis "töitä".

Konstit tappelussa riistoa vastaan ovat monet. Silti mikään ei koskaan ole tarpeeksi vaan aina on aihetta valittaa sydäntäsärkevästi ja huokailla raskaasti pitkin päivää. Elämä on rankkaa kun sitä vastaan asettuu poikkiteloin.