Ihana viikonloppu. Lintsaaminen koulusta tekee välillä tosi hyvää. Ainakin tällaisella kelillä, talvella voi sitten istua ja palaa sisällä.

Alkkistakaan ei kulunut tippaakaan, mutta ensi viikolla on taas firman "virkistys"päivä. No, se on sen ajan murhe. Yllättävän monella firmalla on muuten omituinen käsitys henkilökunnan työkyvyn ylläpidosta. Ylenmääräisellä syömisellä ja juomisellahan se kohenee, sellaista kun henkilökunnan jäsenet ei muuten koskaan harrasta.

Kävin kohtuullisen pitkällä fillarilenkillä tänään, oli kivaa. Hiki tuli. Tämä on oikeastaan parasta fillarointiaikaa, ei ole liian kuuma eikä niin kylmä että rauhallisemmissa kohdissa tulisi kylmä. Täällä kun joutuu välillä seisoskelemaan valoissa ja suojatien reunoilla.

Olo on harvinaisen kevyt ja hyvä. Mietin sitä pyöräillessä, melkein odotin jääväni auton alle tai ajavani kallionreunalta alas. Yleensä kun hyvä olo on vain tyyntä myrskyn tai katastrofin edellä. Jospa tällä kertaa se ei olisi. Eihän se ikuisesti kestä, mutta että edes vähän aikaa. Ei tekisi yhtään pahaa. Toisaalta talvesta tulee joka tapauksessa aika stressin- ja kiireentäyteinen, joten viimeistään silloin mieliala laskee ellei peräti romahda. Pitää nauttia vielä kun voi.

Väsyttää. Viikonloput menee liian nopeasti nykyään. Varmaan EU:n syytä, sehän on syyllinen nykyään kaikkeen hintojen noususta lähtien. Tekisi mieli muuttaa ulkomaille. En tiedä minne tai miksi, sellainen ajatus nyt vain pulpahti mieleen. Eikä ole ensimmäinen kerta. Toisaalta, olen mä halunnut ryhtyä kadunlakaisijaksikin monet kerrat. Mun päähänpistoja ei kannata ottaa kovin vakavasti, en mä itsekään ota. Toinen viikonlopun aikana tullut päähänpisto oli muuttaa Lappiin saamelaisen poromiehen vaimoksi ja alkaa kasvattaa poroja ja huskyja. Kerroin äidille siitä, sen mielestä se oli hyvä ajatus. Huolestuttavaa.

Pitää olla haaveita ja suunnitelmia, vaikkei mun lennokkaita ajatuksia voi kait kutsua kummaksikaan. Ajatuksilla on kuitenkin kiva leikkiä. Jos ei muuta niin oppii arvostamaan nykyistä elämäänsä.

Nyt kun tälle tielle lähdettiin niin voin paljastaa muitakin vuosien varrella tulleita ajatuksia mahdolliseksi (yleensä tosin mahdottomaksi) tulevaisuudennäkymäksi oman pääni menoksi. Olen suunnitellut kaverin kanssa muuttavani maalle omavaraiseen ekokommuuniin. Tarkoitus olisi olla riippumaton muista mahdollisimman pitkälle ja tuottaa itse kaikki ruuasta vaatteisiin ja energiaan. Sitähän omavaraisuus tarkoittaa. Vaihtoehtoisesti ollaan suunniteltu hankkivamme iso omakotitalo pk-seudulta johon muuttaisi meidän lisäksi useita yhteisiä kavereita. En muista mikä tässä ideassa oli johtavana ajatuksena. Ehkei mikään.

Mitäs muuta? Työnteon vähentämistä olen suunnitellut vakavissanikin useaan otteeseen. Olen ajatellut tekeväni keikkahommia mahdollisimman harvakseltaan, niin että juuri saisi asumisen ja ruuan maksettua. Tai sitten alkavani tehdä nykyisessä työssä etätyötä jostain korvesta käsin tai konttorilla neljää päivää viikossa. Koirien päiväkodin perustamista mietin joskus, ennen kuin niitä alkoi ilmestyä Hesaan kuin sieniä sateella. Joku käsityöläisammatti olisi mahtava - jos olisi edes auttavia kädentaitoja.

Melkein voisi päätellä, että haluaisin 1) pois pk-seudulta 2) toiseen ammattiin. Mitä mä teen käytännössä? Opiskelen nykyisen ammatin edustamaa alaa, jolta on hyvin vaikea löytää töitä muualta. Jos kehtaisin, niin myöntäisin logiikan pettäneen tässä kohtaa. Toisaalta vaikea vaihtaa alaakaan kun en tiedä mitä oikeasti haluan. Enkä usko, että jaksaisin enää opiskella mitään muutakaan. Hyvä jos saan nykyiset opinnot vietyä loppuun. Ehkä mä tyydyn haaveilemaan jatkossakin...

Lähden katsomaan telkusta Talentia ja tuntemaan myötähäpeää. Haaveellista sunnuntai-iltaa  :)