No niin, nyt on krapula. Eikä mikään onneton wanna-be-krapula vaan oikein kunnon kärsimysnäytelmä. Aloin pari viikkoa sitten pitää juomapäiväkirjaa, mutta nyt en uskalla edes yrittää laskea alkoholiannosten määrää (niin kuin ne muistaisinkin). Sanotaan vaan, että kaksinumeroisissa luvuissa liikutaan. Jessus. Kaiken lisäksi litiumlääkityksen aikana (=loppuikäni) ei saa pahemmin nappailla särkylääkkeitä, ne voi nostaa veren litiumpitoisuuden vaarallisen korkeaksi. Litiumhan on hengenvaarallinen myrkky liian isona annoksena, ja se annos on yleensä melko vähän terapeuttista annosta suurempi. Nyt kyllä otin yhden Buranan, ei olo tästä voi paljon pahentuakaan (toivottavasti).

Tekisi mieli lopettaa ryyppääminen kokonaan, mutta sellaista päätöstä ei tehdä krapulassa. Jos tehtäisiin, olisin lopettanut juomisen jo ekan kännin jälkeen. Mielenkiintoinen ajatus, muuten.

Voi taivas mikä olo. Ihminen on eläimistä tyhmin, ei voi muuta sanoa. Mikä muu elukka aiheuttaa tahallaan itselleen järkyttävän olotilan?

Harmittaa koirankin puolesta elukoista puheen ollen, se pelkää kun näkee mut humalassa. Otin sen aikuisena koirakodista, jonne edellinen omistaja oli sen vienyt. Se on selvästi ollut aiemmin kodissa, jossa on nautittu runsaasti alkkista. Se pelkäsi ennen kaikkia pulloja, limsapullojakin. Luikki häntä koipien välissä pakoon. Nyt se on päässyt pullopelostaan, mutta viinan haju pelottaa edelleen. Turhan usein raukka joutunut sitä taas haistelemaan.

Ensi viikonloppuna ei onneksi tartte (??) ryypätä. Eikä seuraavana. Loistavaa, loistavaa. Parin viikon selvinpäin haparoinnin jälkeen ei edes tee mieli alkkista. Sen jälkeen on duunipaikan liikuntapäivä, eli armotonta kittausta. Suuressa viisaudessani ilmottauduin suht aikaiseen kotiinkuljetukseen, joten ihan överiksi ei mene. Sitten alkaakin loma, se pelottaa. Muut odottaa hartaasti lomaa, mä pelkään sitä kuollakseni. Tervettä. Jos voisin niin luopuisin lomista kokonaan.

Huolestuttaa. Kävin mittauttamassa veren litiumpitoisuuden pari vkoa sitten. Samalla otettiin muitakin veriarvoja. Lekuri soitti ja sanoi että mulla on veriarvoissa jotain mätää, taas. Pitäisi mennä sisätautilääkärille. Se ei varmaan löydä multa maksaa ollenkaan, kutistunut rusinaksi. Hyvin marinoiduksi sellaiseksi. Veriarvoissa on jo pitkään ollut raja-arvot ylittäviä lukemia. Edellinen työterveyslääkäri kysyi alkoholinkäytöstä, juonko itseni joskus humalaan. Vastasin että en.

Siunattu Burana alkoi vaikuttaa, pelastajani. En uskalla edes koskea alkoholismikirjaan tänään. Ruoskin itseäni sillä huomenna.

Pitäisiköhän blogin nimi muuttaa juoppohullun päiväkirjaksi? Alkaa touhu muistuttaa sitä kirjasarjaa.