My name is Anni, I´m an alcoholic. And I love it!

Taas meni ryypiskelyn puolelle viikonloppu. Kuinka yllättävää. Pitäis jotenki saada lopetettua kittaaminen. Pahinta on, ettei mua kiinnosta paskaakaan vaikka rahat ja terveys menee. Eilenkin oli niin pirun hauskaa. Tänään ei niinkään.

Mä oon aina jotenkin naiivisti kuvitellut ettei musta voi tulla alkoholistia. Alkoholistit on vanhoja, syrjäytyneitä ja haisee pahalle. Tällä hetkellä mä tosin koen olevani kaikkea tuota. Mistä tietää olevansa alkoholisti? Mä epäilen olevani, mutta toisaalta en usko että syy juopotteluun on niinkään alkoholissa itsessään. Enemmän haluan viikonloppuiltaisin pois kotoa neljän ahdistavan seinän sisältä. Haluan ihmisten ilmoille, nähdä kavereita, jutella tuntemattomien kanssa, tanssia ja nolata itteni totaalisesti. Missä muualla sellaista voi jäyhä suomalainen tehdä kuin baarissa?

Tässä vaiheessa pitäisi viimeistään olla huolissaan kun puolustelen juomistani ja keksin tekosyitä.

Joo ei. Näin ei voi jatkua. Nyt pitää ottaa ryhtiliike. Kävin äsken tekemässä kirjaston nettisivuilla varauksen alkoholismista kertovasta kirjasta. Eräälle erittäin kosteaa elämää viettäneelle kaverille se oli auttanut elintapojen muutoksessa. Pitää keksiä jotain vaihtoehtoista puuhaa viikonlopuiksi ettei tule houkutuksia. Pitsinnypläystä, koruompelua, postimerkkien keräilyä tai jotain. Somebody shoot me.

13.8.07: Muokkasin tekstiä tänään, poistin osan morkkistilityksestä ettei tule turhan intiimejä asioita paljastettua... Siirryn ehkä takaisin päiväkirjalinjalle, ainakin osittain. Kaikkea ei kuitenkaan kannata läväyttää kaiken kansan luettavaksi vaikka olenkin saanut täältä hyviä neuvoja ja arvokasta tukea.